— Uh! tuota kiusallista lääkejuomaa!
Lukija jatkoi:
— "Erään irtolaisen ylläpitoon, joka kuusi kuukautta on ollut teljettynä nylkyrin koppiin, koska ei olla tiedetty mitä hänelle tehdä, — kuusi livreä, neljä souta."
— Mitä? keskeytti kuningas. Elättää sellaista, joka pitää hirttää!
Herra paratkoon! en anna enää penniäkään tuohon elatukseen. —
Olivier, puhukaa asiasta herra d'Estoutevillelle ja ryhtykää vielä
tänä iltana valmistamaan tuon herran häitä hirsipuun kanssa. —
Jatkakaa.
Olivier teki kynnellään merkin irtolaisen kohdalle ja jatkoi:
— "Henriet Cousinille, Pariisin oikeuslaitoksen mestaajalle, kuusikymmentä pariisilaista souta, jotka hänelle on määrännyt Pariisin herra kaupunginvouti suuren lyömämiekan ostamista varten niiden henkilöiden teloittamiseksi, jotka rikostensa vuoksi ovat tuomitut mestattaviksi, sekä sen tuppea ja kaikkea muuta siihen kuuluvaa varten, kuin myös siksi, että hän on antanut teroittaa ja korjata vanhan miekan, joka vioittui ja sai lovia tehtäessä oikeutta Luxemburgin Ludvig herralle, kuten vieläkin selvästi näkyy…" Kuningas keskeytti:
— Riittää. Myönnän summan mielelläni. Sellaisia menoja en surkeile.
Niitä rahoja en ole koskaan katunut. — Jatkakaa.
— "Suuren häkin uudestaan rakentamiseen…"
— Ah! sanoi kuningas ja tarttui molemmin käsin tuolin käsinojiin, tiesin vallan hyvin, että jokin seikka oli tuonut minut tänne Bastiljiin. — Odottakaa, mestari Olivier. Tahdon itse nähdä häkin. Te luette minulle, mitä se on maksanut, sillä aikaa, kun tarkastan sitä. — Tulkaa katsomaan, herrat flaamilaiset. Se on näkemisen arvoinen.
Samassa hän nousi, tarttui lukijan käsivarteen, viittasi ovella seisovaa äänetöntä henkilöä käymään edellä, flaamilaisia seuraamaan jäljessä ja lähti huoneesta.