— Mitä aioit tehdä tuossa kirotussa metelissä?
Kulkuri katsoi kuninkaaseen ja heilautti käsiään tylsän näköisenä. Siinä oli tuollainen huonorakenteinen pää, jossa älyllä on miltei yhtä heikot edellytykset viihtyä kuin liekillä kynttilänsammuttimen peitossa.
— En tiedä, sanoi hän. Muut menivät, minä seurasin.
— Ettekö aikoneet hävyttömästi hyökätä Palatsin voudin kimppuun ja ryöstää hänen talonsa?
— Tiedän vain että mentiin hirttämään jotakin jonnekin. Siinä kaikki.
Muuan sotamies näytti kuninkaalle puutarhaveistä, joka oli otettu kulkurilta.
— Tunnetteko tämän aseen? kysyi kuningas.
— Tunnen, se on minun veitseni. Olen viinitarhuri.
— Ja onko tämä mies toverisi? lisäsi Ludvig XI osoittaen toista vankia.
— Ei. En tunne häntä.