Tällä hetkellä kuului papin ääni, tuo helvetillinen ääni, huutavan aivan lähellä komeroa:
— Tänne päin, kapteeni Febus de Châteaupers!
Tämän nimen ja tämän äänen kuullessaan liikahti nurkkaan kyyristynyt tyttö.
— Älä hievahda! sanoi Gudule.
Hän oli tuskin ehtinyt kuiskata tämän, kun komeron edusta jo oli täynnä miehiä, miekkoja ja hevosia. Äiti nousi nopeasti ja meni aukolle täyttääkseen sen. Hän näki suuren joukon aseistettuja jalka- ja hevosmiehiä asettuneen Grève-torille. Heidän päällikkönsä astui alas hevosen selästä ja tuli häntä kohden.
— Eukko, sanoi tämä mies, joka oli julman näköinen, me etsimme erästä noitaa hirttääksemme hänet: meille on sanottu, että hän oli sinun käsissäsi.
Äiti raukka vastasi niin välinpitämättömänä kuin taisi:
— En käsitä, mitä tarkoitatte? Toinen vastasi:
— Herra nähköön! mitä pajatti sitten tuo säikähtänyt arkkidiakoni?
Missä hän on?
— Herra, hän on mennyt matkoihinsa, sanoi muuan sotilas.