— Ei ole liioin venettä ei tällä eikä toisella puolella jokea, lisäsi ensimmäinen sotilas.
— Hän on voinut uida, vastasi erakko puolustautuen askel askeleelta.
— Osannevatko naiset uida? sanoi sotilas.
— Jumaliste! eukko! sinä valehtelet! sinä valehtelet! toisti
Tristan suuttuneena. Haluaisinpa jättää koko noidan ja ottaa sinut.
Neljännestunnin kidutus kiskoisi ehkä kurkustasi totuuden. Kas niin!
saat seurata meitä.
Erakko iski ahnaasti näihin sanoihin.
— Kuten haluatte, korkea-arvoisa herra. Tehkää niin! Tehkää! Viekää minut kidutukseen. Viekää. Pian, pian! lähtekäämme heti. — Sillä aikaa, ajatteli hän, ehtii tyttäreni pelastautua.
— Hiisi vieköön! sanoi poliisipäällikkö, onpa hänellä kiire kidutuspenkille! En ymmärrä koko hullua.
Muuan vanha, harmaatukkainen poliisimies astui esille ja sanoi päällikölle:
— Hullu todellakin, korkea herra! Jos hän on päästänyt irti mustalaistytön, ei se ole hänen vikansa, sillä hän ei pidä mustalaisista. Viisitoista vuotta olen ollut poliisina ja tänä aikana olen joka ilta kuullut hänen kiroilevan mustalaisnaisia loppumattomiin. Ja tuota pientä tanssijatarta, jolla on vuohi ja jota me kai juuri jahtaamme, hän on sadatellut eniten.
Gudule ponnisti voimiaan ja sanoi: