[Arabialaisille, jotka
eivät voi hevosetta liikkua,
miekkoineen, kaulavarusteineen
ja kauas kantavine jousineen…]
Tytön laulu huokui kuitenkin ennen kaikkea iloa ja hän tuntui laulavan kuin lintu huolettoman hilpeästi.
Mustalaistytön laulu oli särkenyt Gringoiren mietteet, mutta niinkuin joutsen rikkoo vedenkalvon. Hän kuunteli niin ihastuneena, että unohti kaiken muun. Ensi kerran tuntikausiin hän ei tuntenut itseään onnettomaksi.
Tämä hetki oli lyhyt. Sama naisääni, joka oli keskeyttänyt mustalaistytön tanssin, keskeytti nyt hänen laulunsakin.
— Vaikenetko, senkin helvetin sirkka? hän huusi taas samasta pimeästä torinkolkasta.
"Sirkka" raukka vaikeni. Gringoire sulki korvansa.
— Kirottu akka, hän huudahti, kun särkee sellaisen soittimen!
Muutkin kuuntelijat alkoivat murista.
— Hiiteen säkkiakka! jotkut huusivat.
Ja tuo vanha näkymätön häiritsijätär olisi epäilemättä saanut katua sanojaan, ellei joukon huomio samassa olisi kääntynyt narripaavin kulkueeseen, joka useiden katujen ja torien kautta kierrettyään nyt meluten saapui Grève-torille soihtujen valossa.