— Piru vieköön! sanoi Gringoire, — minähän taitan niskani. Teidän tuolinne ontuu niinkuin Martialiksen kaksoissäkeet. Niissä on yksi heksametrinen ja yksi pentametrinen säe.
— Nouse ylös! toisti Clopin.
Gringoire nousi tuolille ja hänen onnistui päästä tasapainoon jonkin aikaa horjuttuaan.
— Kierrä nyt oikea jalkasi vasemman sääresi ympäri ja nouse varpaillesi! jatkoi Tunisin kuningas.
— Herra kuningas, onko tarkoituksenne, että katkaisen käteni tai jalkani?
Clopin ravisti päätään.
— Kuule, ystäväni, sinä puhut liian paljon. Pari sanaa siitä, mistä on kysymys. Nouset varpaillesi, kuten sanoin, ja kurottaudut sen verran, että yletyt nuken taskuun. Pistät kätesi sinne, otat sieltä kukkaron, joka siellä on, ja jos teet sen tiu'unkaan kilahtamatta, olet meikäläinen. Silloin me vain ystävyyden vuoksi ruoskimme sinua kunnollisesti kahdeksan päivää.
— Herra paratkoon! sitä minä en kestä, sanoi Gringoire. — Entä jos kellot kilahtavat?
— Silloin sinut hirtetään. Ymmärrätkö?
— En ymmärrä mitään tästä kaikesta, vastasi Gringoire.