Gringoire ei suinkaan kurjassa tilassaan ollut erityisen maittava. Irtolaisnaiset eivät suuria välittäneet koko tarjouksesta. Tuo onneton kuuli heidän vastaavan:
— Ei! ei! hirttäkää hänet, niin kaikilla on hauskaa.
Kolme joukosta astui kuitenkin esille lähemmin tarkastamaan häntä. Ensimmäinen oli roteva, leveäkasvoinen tyttö. Hän tutki tarkasti filosofin pukua, jonka kurjan tilan me jo tunnemme. Takki oli perin kulunut ja siinä oli enemmän reikiä kuin pannussa, jossa paistetaan kastanjia. Tyttö virnisti.
— Vanha rätti! hän mutisi. — Entä viittasi?
— Olen sen kadottanut, Gringoire vastasi.
— Hattusi?
— Se otettiin minulta.
— Kenkäsi?
— Niissä ei ole enää pohjia.
— Kukkarosi?