"Valehtelet nytkin kai, kuten tavallisesti", lisäsi hän epäillen.
"Tuossa on hänen korttinsa." — Kun toinen katseli sitä, käytti isäntä tilaisuutta lukeakseen muutamia rivejä kirjastaan.
"Ei, en ymmärrä. Tämä tietysti on pilaa." Hän asetti päänsä odottavasti kallelleen kuin koiranpentu, joka jännityksellä kuulostelee rottia.
Vähääkään siitä välittämättä jatkoi isäntä lukuansa.
"Hän näytti aivan liika nuorelta."
"Vai niin", sanoi hän lyhyesti heittäen kärsimättömästi kirjan kädestään. "Hän oli seitsentoista vuotia saadessaan minut ja nyt hän on 42 vuotta — jaksatko käsittää sen?"
"Mutta — ethän ole koskaan maininnut, että sinulla äitiä onkaan."
"Pyydän anteeksi! Mutta se tavallisesti on tarpeetonta älykkäiden ihmisten kesken. Se riemuhan tapahtuu kerran jokaisen nuoren miehen osaksi, että hänellä on äiti. Toivon, että voit ottaa asian tyynesti."
"Hm — mutta — — kun et ole koskaan maininnut, missä hän oleskelee."
"Ja minäkö istuisin Grandin ravintolassa selitellen perheolojani!"