"Niitä on kyllä yllin kyllin."
"Anna ne minulle."
"Tänä iltanako? Ne ovat vielä matka-arkuissa. Enhän ole ottanut niitä esille." [Jag har ju inte packat upp.]
Poika hymyili.
"Kuules — nythän sanoitkin 'inte' ensi kerran. On hyvin kiitollista olla sinun opettajasi."
"Samaa sanoi isäsikin."
"Milloin?"
"Kun hän luki, mitä olin kirjoittanut."
"Vai niin. Mitä kirjoitit sitte? Ajatuksiako? Tunnelmiako?"
Äidiltä ei jäänyt huomaamatta hienonhieno ivankärki pojan viime sanoissa ja hän hymyili.