"Kenties. Mutta koeta."
"Olen sydämmetön."
"Ole vaan luonnollinen."
"Olen kentiesi julma… Mutta en voi jättää kysymättä."
Hän kumartui leikitellen villalangan pätkällä, joka riippui äidin ompelukorista.
"Niin miellyttävä kuin isäni olikin — sano: eikö avioliittonne kumminkin ollut onneton?"
"Ei."
Se tuli pikasesti ja tulisesti kuin ponteva vastaväite.
"Oliko hän sinulle aina uskollinen?"
Äiti viivytti vastausta tuokion.