Mutta askeleet olivat jo kadonneet, ja nyt sulkeutui jossakin ovi.
"Ja kuitenkin voisin antaa pääni pantiksi, että se oli hän," mutisi Selma mennen takaisin paikoilleen. Hetken aikaa oli itku nousta hänelle kurkkuun, mutta sitten hän hillitsi sen.
Vihdoin tuli "ompelija-Karna," tuoden päivällisen tarjottimella.
"Minulla on paljon terveisiä koko joukolta," sanoi hän.
"Onko isä siellä?"
"On."
"Entä Rikhard?"
"On."
Karna nosti toilettipeilin syrjään ja asetti tarjottimen pöydälle.
"Neiti rukka, jonka pitää istua täällä yksin!"
"Hyi olkoon! Minä kiusaannun täällä kuoliaaksi."