— Mutta ole hieno, älä polje minua!

— Niin hieno ei nyt sotamies ole, mutta eihän minulla ole sotasaappaatkaan jalassa.

— Polje pois, sanoi siili, tai se pistää sinua, niin hienosti!

Samassa nosti kyy päätään ja koukistihe.

— Varo! sanoi siili, ja iski kyyn kimppuun. Minä en ole niin hieno, mutta minä näytän piikkini, minä.

Niin lopetti hän kärmeen, ja katosi.

Nyt oli sotilas yksin metsässä ja katui, kun oli halveksinut "piikkisikaa."

Tuli pimeä ja kaikki kävi hiljaiseksi!

Silloin oli sotilas näkevinään keltaisen käden viittaavan, edes ja takasin. Hän meni sinne päin, ja näki, että se olikin vahteranlehti, jonka on tapana heilutella sormiaan noin ilman että käy selville, mitä se tarkottaa.

Samassa kuuli hän haavan värisevän.