— Ja kuntien velat nousevat lähes 200 miljoonaan.
— 200?
— Ja vuosina 1881-1885 siirtyi maasta 146 tuhatta ruotsalaista.
— En tahdo kuulla enempää!
Kustaa Vaasa löi nuijan pöytään.
— Kaikesta päättäen eivät maan asiat ole hyvällä kannalla. Kuhnureita olette te, laiskoja, kateellisia, huolettomia; hitaita tekemään mitään, nopeita estämään. Mutta kuules, Ruotsalainen, kuinka on kirkkoni laita, ja pappini?
— Kirkon papit ovat maanviljelijöitä ja meijerinhoitajia; piispoilla on tulot 30 tuhanteen ja he kokoavat rahoja aivan kuin Westeråsin resessin edellä; muuten ovat ne kerettiläisiä kaikki, tai kuten me kutsumme vapaa-ajattelijoita. Odotetaan taaskin jonkunmoista uskonpuhdistusta, mitä tulleekin.
— Vai niin? Mutta mikä soitto ja laulu ylhäältä kuuluu?
— Siellä on Skansen! Vuori, jolle on koottu kaikki isänmaalliset muistot, niinkuin loppua aavistettaessa tehdään testamentti ja poimitetaan kokoon muistoesineitä menneisyydestä. Se osottaa kunnioitusta isien muistolle, muuta se ei ole.
— Esi-isien työt ja teot on ajan virta niellyt; toiset kelluvat pinnalla, toiset painuvat pohjaan. Täällä istumme varjoina vain ja teille eläville ei meidän tarvitse olla muuta… Sammuta tulet!