(Kuntalaisten päät taas alas painuneina.)
MUUAN VAIMO (joka huonosti puettuna parin repaleisen lapsensa kanssa oli äänestyksen aikana tullut kunnantupaan ja joka nojautuneena ovenpieltä vastaan, silittäen edessään seisovien lapsiensa päitä käsillään, on läpitunkevin silmäyksin seurannut väkijuomien turmiollisuudesta puhuvia, huitoo nyt käsillään ja puolittain raivoisana valittaa). Minunkin mieheni on juomari. — Tokmannin oluttehdas hänenkin on vietellyt ja turmellut. — Pelasta, Herra Jumala, edes nämä repaleiset, mutta vielä viattomat lapsikultani juoppouden kurjuudesta!
(Vaimo itkien syleilee molempia poikiansa yhtäaikaa.)