ESKOLAN EMÄNTÄ (supisten vieressään istuvalle Anttilan emännälle). Tietäähän tuon jo jokainen.
ANTTILAN ISÄNTÄ. Mutta siitä ei tule mitään, sanon minä (rykäisee ja sylkäisee).
ESIMIES (aloittaen uudestaan). Niinkuin kuntalaiset jo tie —
(Samassa joku miehistä, vedettyään pää kumarassa muutaman paksun savun, pudottaa piippunsa kolisten lattialle).
ESIMIES (viitaten kädellään tuvan seinällä olevaan tauluun, johon on suurilla kirjaimilla kirjoitettu: "Täällä ei saa polttaa tupakkaa"). Ei täällä saa polttaa tupakkaa!
ÄÄNI kuntalaisten joukosta. Hoo, vai ei saa polttaa.
(Jotkut alkavat kopistella piippujaan tuvan lattiaan ja saappaittensa kärkiin).
ANTTILAN EMÄNTÄ (ärähtäen kimakasti). Merkillisiä nuo miehet, kun eivät koskaan voi olla polttamatta! Jos mennään kirkkoon tai karjaan, niin aina vaan se piippunysä pitää olla hampaissa. Eipäs se meijänkään isä unhota piippuansa tuskin nukkuessakaan.
Kauppias TOIMELA (hyvin itserakkaan näköinen mies, joka istuu lähellä Anttilan isäntää etupenkillä ja hypistelee paksuja kellonvitjojaan, nauraen ja leikillisesti). Hah-hah-ha-ha! Oikeinko se Anttilan emäntä pitää meille tupakkisaarnan? Hah-ha-ha!
(Muitakin kuntalaisia remahtaa nauruun.)