Kaupp. TOIMELA (sanoa tokaisee kuivasti). Ei meillä ole täällä rahoja jonkun yksityisen kulmakunnan kirjoihin. Ja onhan kirkonkylän lainakirjasto järvisalolaisillekin avoinna — käyköön sieltä, ken lukutautia sairastaa, itselleen lääkettä hakemassa!
ÄÄNI joukosta. Ei lukutauti tapa. Hih-hi-hi!
Op. HALME (jatkaen). Onhan meillä esimerkiksi viinaverorahoja. Mihin näitä, niin turmiollisen liikkeen tuottamia kuin ovatkin, sopisikaan paremmin käyttää kuin juuri valistuksen hyväksi ja siis kirjojenkin ostoon. Tätä en sano millään tavalla puolustaakseni väkijuomaliikettä keinoksi, jolla muka sopii koota varoja valistusasian hyväksi. Mutta kun se onnettomuus meillä vielä on olemassa, että väkijuomaliikkeen kautta kansamme sekä ruumiillisia että henkisiä voimia suunnattomasti riudutetaan ja sen aineellisia varoja miljoonittain joka vuosi kulutetaan —
(Kunnantuvassa syntyy liikettä ja kuuluu etupäässä nureksivaa, mutta vähän hyväksyvääkin mutinaa. Esimiehen kasvoissa näkyy kärsimättömyyden ilme.)
Op. HALME (jatkaen). Ja kun tuosta turmiollisesta liikkeestä (kovemmalla äänellä) voittorahoina jokusia ropoja tipahtelee kunnan kassaankin —
(Vihaisia silmäyksiä iskevät jotkut miehistä opettajaan; muutamat naiset nousevat häntä katsoa tirkistämään — joukosta kuuluu "mitä", "häh", mutta kuuluupa myöskin "hyvä"-huutoja.)
Op. HALME (jatkaen). Niin onhan kohtuullista, että nuo rovot mitä parhaimmalla tavalla käytetään kansan yhteiseksi hyväksi. Ja mitenkä yhteistä hyvää voitaisiinkaan paremmin valvoa, ellei juuri kansan valistamisen ja kasvattamisen kautta? — Elköön toki luultako, että näinkään tekemällä tulisi se tuho ja turmio, minkä väkijuomat kansalle tuottavat, korvatuksi! Väkijuomien suhteen voimme olla vasta silloin levollisella mielellä, kuin ei näitä juomia ole nautintoaineiksi enää ensinkään saatavissa.
ESIMIES (keskeyttäen opettajan puheen). Pitäisi pysyä asiassa!
Kaupp. TOIMELA. Asiassa on pysyttävä!
ANTTILAN ISÄNTÄ. Niin oikein, asiassa vaan!