1:nen Kohtaus.
Mikko, Antti, sittemmin Krookman ja Purtonen.
Mikko. (yksin) Saamari sentään (raappi molemmin käsin päätään) kun pää on kuin pökkelö, eikä suussa ole viinan tilkkaa… Mitähän olisi tehtävä… koettaisiko työtä… ehkä se vähän virkistäisi (menee havupölkyn luo ja alkaa hakata)… Ei saakuri, ei tämä vetele (paiskaa kirveen pölkkyyn)… Viinaa tässä saada pitää ilveellä millä tahansa… Mutta siinäpä se onkin ässä, että millä ilveellä… Murtautuisikohan taas isän viinasäiliöön, vaiko veisi sen turkit Myyrän Jonnille pantiksi… ei suinkaan se niitä nyt vielä kyselisi… Mutta jos siitä joutuisi taas kiikkiin, niin ei tosiaankaan se juuri naurattaisi… Sillä isäkulta ottaisi pian varkaan niskakarvoista kiinni, ja silloin saisi selkäparka suorittaa sen minkä kurkku on kolistellut… Ei, ei se lyö leiville… Mutta ei saakurisoikoon tämäkään leiville lyö kun korvat pillittää kuin Varis-Aapon viulu, eikä suussa ole märkääkään… Isä kyllä myypi muille viinaa, niin herrastuomari kun onkin olevinaan, mutta oman pojan vaan pitäisi Nauku-Maijan poikana havuja hakata… (Kaalasee päätänsä). Saakurin kuparisepät!
Antti (tulee samassa hienossa hölläkässä). Hei hopsan-lallaa!… Mikko vekarako se täällä pihamaalla pöllöttelee kuin aapiskirjan kukko!… Heh-heh-hee…
Mikko (ärtyisesti). Saakuri soikoon, mutta nyt minä pian suutun! (uhkaa nyrkillään).
Antti (hohottaen). Hoh-hoo… Sinäpä olet koko pässinpää… Suutun, suutun!… No mistä sinä nyt sitte suutut?… heh-heh-hee.
Mikko. Kukosta!
Antti: Höh-höh-höö!… minä sinun mielestäsi kukko?
Mikko (sieppaa Anttia niskasta kiinni ja ravistaa). Ja pässin päästä!
Antti (voivottelee). Aijai, Mikko kulta, sinä otat kipeää… aijai… päästä irti!