Jonni (tulee vilhuen ympärilleen, suuri viinalekkeri kainalossa). Toiset sain jo kätköön, tässä nyt olisi vielä tuo 5:den kannun kaljooni… minnekkäs sen sulloisi?… ei sitä uskalla kotiinkaan viedä kun nimismies kuuluu olevan Syväojalla vahdissa… Täällä herrastuomarin pihallahan se niin mainiosti säilyisi… ja jos taas ei säilyisi, niin kukapa sen tietäisi minun lekkerikseni taata… ei kukaan… kyllä sen miesparan syntiluettelo on yhtä kirjava kuin minunkin… (kurkistaa navettaan). pistäisiköhän sen tuonne… Ei, piiat sen pian sieltä keksisi! (Katsahtaa Mikon kammariin avatusta ikkunasta). Tuonnekin sen sopisi niin hyvin jättää, mutta paneppas koira makkaran vartijaksi… hui hai!… Mikko sen makein paloin popsisi poskeensa… Ei helkkari, parastahan on jättää se ihan keskelle pihaa, niin ei kenenkään pälkähdä päähän etsiä sitä siitä… Minä sullon sen tuonne havuläjän alle. (Peittää lekkerin sinne). Sillä jos oikein tämän talon tunnen, niin luulempa noiden hakojen saavan niinkauvan rauhassa levätä kuin Purtosmäelle Mikkeliviinoja piisaa… Kas niin, kellippäs nyt siellä… Sopiipa pojan nyt ajaa lekotella nimismiestä vastaan tyhjillä vankkureilla; ei ne syntiluettelot ja viinasäkit nyt paljo paina, eikä haiskahda herran nokkaan vaikka hienokin olisi… Heippa rallaa, tämä poika se ei pistäkkään joka satimeen nokkaansa! Hei vaan! (Kiepsahtaa ympäri aikoen mennä).
Purtonen (tulee tuvan takaa). Kas vaan, mitäs se Jonni täällä huhoilee yksikseen, vai oletko kaupunkituulella… Heh-heh-hee?
Jonni (säpsähtää ensin, mutta tekeytyy sitte levolliseksi kun huomaa kuka tulija on). Eipä juuri kummempia… Mutta mitäs ihmettä se herrastuomari pampun kanssa kuleksii, että olin vähällä säpsähtää teidän kärpäsiä takistani kolhivan.
Purtonen. Minä tässä vaan tein poikani kanssa pientä tiliä, mutta tuli siitä sitte tuo Krookmannin renttu ja kylänvanhinkin saamaan osansa kun tulevat tänne minun pihalleni juopottelemaan ja tappelemaan… Senkin mokomat rentut!…
Jonni. Jassoo, vai niin… Mutta mistäs ne sitte olivat viinaa saaneet? (katsoo ivallisesti Purtosta).
Purtonen (halveksien). Kukapas sen tietää, vähäkös niitä on salakapakoita meidän paikoilla… (Koettaen kääntää puhetta toiselle tolalle). Mutta se minua enemmin harmittaa, kun se poikaviikari pääsi livahtamaan käsistäni… Ethän sinä vaan sitä nähnyt, Jonni?
Jonni. Ee-en! Hah-hah-haa, olisittekos sille sitte tahtoneet vielä opettaa harakan tanssia?… hah-hah-haa!
Purtonen. Olisi se sen sietänyt… Vaan olkoon nyt tämän kerran… (Mairitellen Jonnille). Jahah-niin, no kuinkas monta lekkeriä se Jonni nyt kaupungista retuutti… (vilkuttaa silmää).
Jonni. Lekkeriä?… Hyvä kun pullonkin toin… vai lekkeriä…
Purtonen. No no Jonni! (viipoittaa sormeaan)… älä sinä turhia vätystele… tiedänhän minä kumminkin…