— Näyttäkää pyssynne! Szakácz selitti sen hänelle.
— Millä rahoilla olette voineet tämän aikaan saada?
— Vaskikaivokseni alta löysin rikkaan kultakaivoksen?
— Ja kuinka? Millä työaseilla?
— Hienoimmilla englantilaisilla työaseilla. Englantilaisef laivat toivat ne Mustallemerelle ja sieltä kuljetimme ne salaa Siebenbürgen'iin. Niinkauvan kun oli rauhalliset ajat, tuotiin valtakunnan läpikin paljon.
— Mainio asia, — sanoi Görgey kylmästi - katsokaamme sotamiehiänne.
He menivät talon edustalle. Ulkona seisoi äänettömänä kymmenen Szakács'in sotilasta, pyssy jalalla. Heidän edessään nuorukainen, silitellen hevosensa kaulaa.
— Aladár, tuo tänne sotajoukko!
Poika hyppäsi hevosen selkään ja laukkasi pois. Puolen tunnin kuluttua lähestyi rumpujen kumeasti päristessä musta joukko. Aaveentapaisesti he lähenivät, sillä rihmakengät eivät liioin tömisseet.
— Kahdeksansataa miestä pataljoonassa. Täällä on yhteensä yksitoista pataljoonaa, tuhatkaksisataa miestä kanuunain ja patruunavaunujen ääressä.