— Näin kaukaa se on mahdotonta, — vastasi eräs tykistönöversti.
— Mikä heille on mahdollista, on meillekin, — karjui kenraali.
Käsky on käsky. Venäläiset kanuunat alkoivat ampua. Kymmenen minuutin kuluttua puolet vaikenivat.
— Mitä teette, koirat? — huusi Rüdiger, ratsastaen sinne korskuvalla ratsullaan.
— Puolet miehistöstä on kaatunut — vastasi översti, joka verisenä venyi kanuunallaan.
— Joudu, Vladimir, kasakat hyökätkööt, lakaiskaa pois ne konnat!
Ajutantti laukkasi pois ja parin silmänräpäyksen kuluttua neljä rykmenttiä kasakoita riensi hyökkäykseen helvetillisellä jyrinällä. Torvet rämisivät, kasakkain voimakas kuorolaulu kajahteli.
— Jumalan ja tsaarin nimeen! — huusi Rüdiger ja teki ristinmerkin.
— Minä heitän husaarit heidän eteensä -huusi toisella puolen Görgey, nähdessään tämän rajuilman kentällä lähestyvän.
— Heitä olisi sääli — vastasi Szakács. Székelyit vetäytyivät enemmän yhteen ja seisoivat kolmikertaisessa rivissä. Kun kasakat olivat tuhannen askeleen päässä, kuului yksi ainoa korvia särkevä pamaus. Kaikki kolme riviä olivat laskeneet laukauksen. Heti senjälkeen seurasi toinen yhteislaukaus, kolmas, neljäs, viides, kuudes… kanuunat lennättivät kartesseja vuorelta… Ja kuudestatuhannesta kasakasta palasi kaksisataa takaisin.