— Sinä siis olet todistaja? kysyi Teodooros kiinnittäen terävän katseensa Anastasiaan.
— Olen.
— Mitä siis näit? Puhu totta, sillä sinun sanoistasi riippuu tuon raukan henki. Katso häntä ja sano, tahdotko hänen verensä pääsi päälle!
Batyllos oli avannut silmänsä. Hänen tietoisuutensa alkoi palata.
— Ja vielä yksi kysymys, ennenkuin mitään sanot, jatkoi Teodooros, — onko sinulla lapsia?
— On, minulla on yksi poika…
— Jota rakastat? Eikö niin?
— Niin.
— Jolle sinun äidinsydämesi ainakin joskus on rukoillut Jumalalta onnea?
— Niin, minä rukoilen joka ilta lapseni edestä, vastasi Anastasia epävarmalla äänellä, joka ilmoitti hellempien tunteiden heräävän.