"Isä Aapraham avita, miksi kiusaatte kunniallisia ihmisiä ja estätte heitä toimituksissansa?" huusi hän valittavalla äänellä. "Mitä on minun kristityiden kanssa tekemistä?"
Mutta centurio ei päästänyt saalistansa niin vähällä, vaikka kyllä koko joukko juutalaisia kohta kerääntyi hätyytetyn uskolaisensa ympärille, pitäen kovaa menoa.
"Missä asuu se valkeapartainen kristitty, jolla aina on tapana istua täällä?" kysyi hän vaan ja pudisteli vaatteen kaupustelijaa.
"Voi, kuinka teet minulle pahaa!" päivitteli tämä. "Enhän minä tiedä sanoa sinulle mitä tahdot."
Centurio ei näyttänyt olevan taipuisa uskomaan näitä sanoja ja olisi vaan yhä edelleen vaatinut juutalaista ilmoittamaan kristityn asuntoa, joll'ei ympärillä seisovien joukosta olisi astunut esiin mies, joka sanoi:
"Minä näytän sen teille; seuratkaa minua."
"Hyvä", vastasi centurio ja päästi irti heprealaisen, "me seuraamme sinua."
"Huonoa roskaväkeä nuo juutalaiset!" sanoi hän sitten vihastuneena, kääntyen kumppaniinsa. "Jos minä olisin keisari, niin panisin heitä selkään ja karkoittaisin heidät Roomasta sinne, mistä ovat tulleetkin, kellekään ihmiselle eivät he kelpaa orjiksi, sillä he eivät osaa muuta kuin valhetella ja pettää. Totta Tor eivät he ansaitsisi nähdä päivän valkeutta."
"Sinä olet oikeassa", sanoi mies, joka oli tarjoutunut tietä näyttämään. "Se on huonoa kansaa. Julius Caesarhan se, suokoot jumalat hänelle anteeksi, antoi niille erioikeudet; nyt ovat ne pesiytyneet tänne ja imevät veren meistä. Eivät kutkaan Roomassa osaa väärentää ja pettää paremmin kuin tämä köyrynenäinen suku, vaikk'eivät ne ole oppineet meidän kieltämme kuin puolittain. Niitä nousee kuin rikkaruohoa maasta, ja meidän vahingollamme hankkivat ne itsellensä vaikutusmahtia. Ja meidän täytyy kärsiä sitä, että nämät voitetut pitävät meitä, maailman valloittajia, hirmuvaltansa alla."
Muutama minuutti sen jälkeen seisattui tienosottaja vähäisen huoneen eteen.