— Jo. Oli ukolla aikoinaan miten monta eukkoa tahansa, niin kauniisti hän osasi naisesta laulaa.
— Ehkäpä juuri sentähden, pisti Pentti väliin.
— No, Tahvo, anna kuulua.
— Kuinka ihana on käyntisi kengissäs, sinä Viron tytär! Lanteesi laineet ovat kuin kaulakäädyt, teokset taiturin käsistä.
Pentti ja Torttila purskahtivat nauruun, johon Kuikka iloisesti yhtyi.
— Oliko suurella oppi-isälläsikin jo virotar kokoelmissaan? kiusoitteli
Pentti. — Sehän on kiintoisa uutinen!
Kuikka huiskautti huolettomasti kättään.
— Oli tai ei, se on minulle yhdentekevää. Mutta surukseni havaitsen, että sinussa, Kaira, on aika annos poroporvarillista turhantarkkuutta. Etkös ole koskaan kuullut puhuttavan runoilijan vapaudesta?
Kymmenes luku.
Pohjan Poikain tulikaste oli edessä. Miehet seisoivat vakavina. Joku yritti laskea leikkiä, mutta vaikeni pian.