He olivat jo aivan lähellä rantaa. Jälleen kuului askeleita, uusi patrulli.
— Kim nuo ovat menneet ohi, silloin, tuota, ruoko suuhun ja veteen, kuiskasi Jännes.
He pidättivät hengitystään, kun ryssät sivuuttivat heidät niin läheltä, että kädellä olisi hyvin yltänyt tarttua ohikulkevien jalkoihin.
Askeleet etääntyivät. Hiljaisuus oli täydellinen.
Nyt!
He kohottautuivat ja juoksivat muutamat jäljelläolevat askeleet.
Vesi loiskahti peittäessään pakolaiset.
— Piru vieköön! Siellä oli joku.
— Takaisin!
Pentti ja Jännes kuulivat ryssien huudot, kuulivat patrullin juoksujalkaa palaavan. He olivat sittenkin kiirehtineet liiaksi. Heidän olisi pitänyt odottaa hieman kauemmin, jotta ryssät olisivat ehtineet loitota pitemmälle.