Rovasti katkaisi äänettömyyden:
— Kun kaikki käy ympäri, niin Pentti on muuttunut. Ehkäpä tämä koulu oli tarpeen hänelle tehdäkseen hänestä miehen.
— Ja meille, lisäsi Hanna hiljaa, — avatakseen silmämme oikein näkemään, mitä hän meille on.
Ruustinnan ääni vapisi, kun hän virkkoi:
— Niin, jos hän palaa, jos saamme hänet takaisin.
Yhdeksäs luku.
— Täällä on viihtyisää.
Pentti Kaira silmäsi toveriinsa, joka istui hänen vieressään katsellen alhaalla heidän jalkojensa juuressa leviävää kaupunkia.
— Niin, vastasi hän vain.
Molemmat vaikenivat. Täältä ylhäältä puistomäeltä katsottuna näytti Tartto vieläkin kotoisemmalta, vieläkin puhtaammalta kuin kaupungilla kävellessä. Siellä kiintyi huomio yhteen ja toiseen pikku seikkaan, jossa oli vieras leima. Tänne näki vain kirkontornit, matalat talot ja suorat, lumiset kadut jäätyneen Emajoen molemmin puolin.