Penttiä huvitti toverin viaton ilme.
— Älä nyt ole olevinasi. Tänäänhän on kaupunkilaisten juhla, jossa tapaat jälleen »kohtalosi».
Kuikka huiskautti huolettomasti kättään.
Saattaa käydä sen niin kuin monen toivotun. Niinkuin sanotaan: Miestä toivoin sinustai, mut tuli sinusta mela. Liian syvämietteistä, vai? No, kuulepas tätä!
Ja hän lauloi niin, että luminen puisto raikui:
»Heilini silmät kuin taivaalla tähdet
Ja varsi kuin elämänlanka.
En minä luullut maailmassa
Niin kaunista olevankaa.
Heililläni kultanen tukka.
Se tuulella liepahtelee.
Sitä on niin hauska kattella,
Kun se raitilla kiekahtelee.»
Siihen hän lopetti äkisti ja hypähti ylös.
Tule Kaira. Heitetään silmäys noihin raunioihin, ennenkuin painutaan kasarmille.
Pentti pidätti häntä.