Niskaa vallan pakotti, kun piti tuijottaa ylös. Vaikkei muuten, niin
Kairan mieliksi. Mutta kauempaa ei hän enää jaksanut.
Mitä?
— Katso, emme olekaan täällä kahden.
Pentti silmäsi hänen osoittamaansa suuntaan. Todellakin. Siellä istui penkillä nuori nainen. Heidän eilinen tuttavansa.
— Sinun karjalainen onnesi, hymähti hän. — Terve mieheen! Minä painun kasarmille.
— Donnerwetter, mies! Älä lähde, Kaira, älä jätä minua pulaan. Olenhan sanonut sinulle, että tarvitsen tulkkia alkuasteella?
Pentti taipui. Toverin äänessä oli rukoileva sävy. Mitä hullua!
Saattoiko Shemeikkakin olla hermostunut ihailemansa naisen tavatessaan?
No niin, kenties, silloinkuin tosi oli kysymyksessä.
Kun he lähestyivät, nousi tyttö iloisesti yllätettynä seisomaan.
Toverukset veivät käden lakkiin.
— Katso, hän on kaunis! kuiskasi Kuikka.
Pentti naurahti huvitettuna.