SALME
Hän nauroi. Niin todellakin, hän nauroi minulle vasten kasvoja. »Piiloutua?» nauroi hän. »Me suomalaiset emme ole tulleet tänne piiloittelemaan, vaan tappelemaan. Ja me tappelemme, kunnes jokainen Iivana on teidän rajojenne takana!» Minä pudistin päätäni, niinkuin te nyt. Mutta hän sanoi: »Olkaa huoletta, neiti. Huomenna ei näissä kylissä ole ainoatakaan ryssää. Olette kai kuullut: 'Meill' on leimuva lemmen ja vihan lies, kuka meidän tiellämme kestää vois! Kun on kerran lähtenyt Pohjan mies — seis, voitto pois!» Ja hänen olemuksessaan oli sellainen varmuus ja hän oli niin nuori ja voimakas, että minä uskoin häntä.
JAAN (itsekseen)
Luoja, luoja, voisiko se olla mahdollista? Pelastus? Voitto?
LINDA
Entä sitten?
SALME
Sitten hän läksi. Hän sanoi hyvästellessään: »Me tapaamme vielä, neiti!» Ja samassa hän oli jo poissa.
KAAREL (käännähtäen poispäin)
Ja sinä heräsit. Kaikki oli ollutkin vain unta.