Damoetas.
Te pojat, jotka poimitte kukkasia ja maan pinnalla syntyviä mansikoita! paetkaat täältä: kylmä käärme piiloittelee ruohikossa.
Menalcas.
Lampaat! Elkäät kulkeko liika kauvas. Ei ole rantaan uskomista. Jääräki kuivailee vielä villojansa.
Damoetas.
Tityrus! Estä virralta syömässä kulkevat vohlat. Aika kun tulee, aijon itse pestä ne kaikki lähteessä.
Menalcas.
Pojat! Ajakaat lampaat suojukseen. Jos helle viepi maidon, kuten nykyjään, niin turhaan pusertelemme nisiä.
Damoetas.
Oi, voi! Kuinka laihana asuu sonnini lihavassa virvilikössä! Rakkaus on turmioksi niin karjalle kun karjan johtajalleki.