Minun sydämeni käy laineissa, ja on niinkuin kukkasia minun ympärilläni puhkeilisi ja kun minä nostan silmäni otsani alla, niin kukostelee maailma minun silmäini edessä.
Minä olen tullut toiseksi ihmiseksi, niin että minä ihmettelen itseäni. Sillä minun sydämessäni virkoo ja solisee ja minä itse olen tullut pehmeäksi ja herkkyväksi ja minun ajatuksenikin ovat lämpöisessä värinässä.
Jos minä olen yksin, niin viekottelevat ajatukset minun toimistani pois, ja pehmeät unet ottavat minun, niin että minun tekisi mieleni istahtaa ja nojata päätäni jotakin vastaan, sillä tuntuu, niinkuin kaikki silittäisi minua, ja minun tekisi mieleni painaa poskeni tyynyyn.
Mutta kun minä olen toisten kanssa, niin unhotan minä heidät, ja jään omien ajatusteni kanssa olemaan, sillä ne ovat niin pehmeät ja lämpimät, että ne ovat niinkuin valuisia hahtuvia, jotka liihottelevat minun päälleni. Kun minä herään niistä, ja toiset huomaan, niin katson minä yht'äkkiä heitä silmiin, ja hymyilen heille niin iloisesti, että he katsovat kysyen minuun ja kummastelevat minua.
Mutta en enää heitä huomaakkaan, ja kun minä olen hymyillyt heille, niin ottavat minun ajatukseni taas minun, enkä minä muistakkaan, että minä heidän keskellänsä istun.
Sillä minun sydämeni on saanut oman ajatuksensa, ja Bathseba minun mielessäni aina lepää. Sillä häntä minä ajattelen, ja minun mieleni on syleilyä ja suuteloa täynnä ja hiljainen halajoiminen keinuu minussa. Jos minä silmäni ummistan, niin näen minä hänen edessäni niinkuin lämpimän halauksen, ja jos minä avaan silmäni, niin tekisi minun mieleni suudella ilmaa, ja levittää käteni syleilyyn, sillä Bathseba liihottaa minulle kaiken yllä. Ja koko ajan rusottaa minussa niin pehmeästi, että minä aina unhotan itseni ja jään sitä rusotustani elämään.
XI.
Minä muistelen … sillä kun minä ajattelen itsessäni, niin minä olen ennenkin elänyt, ja minun menneestä elämästäni nousee tuoksuja niinkuin kukkasmaasta, ja minä olen herkytetty muistojani muistamaan nyt.
* * * * *
Te Siionin tyttäret, kuinka te soittelitte kun teidän sankarinne tuli, hän joka oli Goliatin lyönyt. Sillä Israelin sotajoukko palasi ja sen yllä liehuilivat voiton viheriät palmut. Minä silloin sen sotajoukon edessä ratsastin ja ylpeästi nosteli minun ratsuni päätään. Ja kun minun takanani sotajoukko kohisi ja maa askelten väkevästä poljennasta vavahteli, tunsin minä rintani levittyvän, sillä minä olin Goliatin lyönyt, ja minun käteni oli Israelin vihollisen maahan sortanut, ja nyt minä Israelin voittavan sotajoukon edessä ratsastin ja Jerusalemia lähestyin, jossa minä tiesin kansamme meitä odottavan.