Heleätä on Graalin temppelissä. Korkeuksiin nousevat pilarit ympärillä siellä, niiden välillä leijaa virsien humu kuin aukenevasta taivaasta. Alhaalla kirkon sinisessä hämärässä polvistuvat valkopukuiset neitsyet hartaina, syvästihohtavat silmät nostettuina korkeuteen.
Miksi värisee suuri lievittävä ilo sydämelle, kun seisoo siellä humajavassa kirkossa? Kun siinä katselee sitä ylhäisyyksiin nousevaa kirkkoa ja tuntee sielullaan neitsyitten huntuisen polvistuksen ympärillään, silloin valuu sydämelle lempeä ja herkkyvä lauhtumus. Tuntuu kuin sulaisi pimeys sydämen ympäriltä ja kuin heräisi uudeksi ihmiseksi, jonka koko olo on valkoisen liikutuksen värjyntää.
Lempeyttävää ja vapahtavaa on Graalin temppelissä. Siellä Graalin pyhän maljan edessä polvistuvat nimittäin Parsifal, puhdas kuningas ja Konviramur, huntumieli kuningatar, ja heidän rukoillessaan vuotaa pyhä ylhäinen hartaus Graalin marmoritemppelin ylitse, vuotaa kauneushymistys koko maailman sieluun.
Parsifal ja Konviramur Graalin pyhän maljan edessä Graalin pyhässä temppelissä ovat nimittäin maailman kauneusvärisevä sielu, jonka olo hymisee leppeyttävänä ihanuusrauhana maailman lävitse. Elämän pyhimpänä ja ihanimpana väristyksenä polvistuvat Parsifal ja Konviramur kuorissaan, ja ylennettyjen liikutusten heijasteluna herää oleminen heidän rukouksensa edessä.
Ihanasti valaistuu ihmisen sydän siellä Graalin temppelissä seistessä ja sitä ylentyvää rukousta tuntiessa. Anfortaskin, valjentunut kuningas, polvistuu kirkossa valkohuntuisten neitsyitten keskellä, silmänsä lepäävät sulaneina ja kiitollisina Parsifalissa ja Konviramurissa korkeassa kuorissa. Anfortaskin, onneton kuningas on nimittäin sulanut sydämensä pimeästä tuskasta Parsifalin ja Konviramurin keventävän rukouksen edessä, ja nyt kun hän horjuvana ja valkohiuksisena polvistuu Graalin temppelissä, värisee hän onnellisena, silmänsä vaaleasti lempeinä.
Kun Parsifal ja Konviramur harrasliittyvin käsin ja silmänsä syväloistavina Graalin maljassa polvistuvat kuorissaan, soi nimittäin maailmaan ja jokaiseen sieluun rauha. Heidän olonsa suuri onni hymistää elämän ylhäisihanaksi kuin taivaan korkea seesteinen sini. Heidän rukouksensa hiljentää jokaisen sydämen niin päilyvään lepoon, kuin vesien vaalein heijastus suviyönä. Heidän puhtaat sydämensä loistavat heleyttä maailmaan, niinkuin aurinko siniseen avaruuteen.
Heleä on Graalin temppeli puistoissaan vettensä edessä, ja virret ovat onnen väristystä sen kajailevassa pilaristossa. Graalin marmorisessa temppelissä herää ihminen keveänä ja kirkastuvana, keveänä ja kirkastuvana tuntee hän Parsifalin ja Konviramurin ihanan rukouksen rinnassaan. Siellä Graalin kauniissa temppelissä, polvistuvain Parsifalin ja Konviramurin edessä hiipii sulatuksen käsi jokaisen ihmisen sydämelle ja hän heijastaa lempeänä ja hyvänä.
* * * * *
Parsifal ja Konviramur, jotka sularintaisina polvistutte pyhässä kuorissanne Graalin siimeksisessä temppelissä! — minä kirjoittajakin polvistun, kun minä kirjoitan teistä: valaiskaa minunkin rintani ja jokainen ihminen ilonne liikutuksella!