SIRKKUNEN (Stoolille). Kuulkaapa nyt, tuo sanoo minua moukaksi!
STOOL (suuttuneena). Ja siinä on hän vallan oikeassa. — Siveellisyys ei näy teidän pää-avujanne olevankaan.
SIRKKUNEN. Niin, mitäs minun vielä piti sanoman — — —? Oikein! —
Kuulkaapas, mamma — teidän rakki-koiranne on nyt kuin uudestisyntynyt.
KLAARA. Vaiti! Ei sanaakaan enää siitä!
SIRKKUNEN. Hihi! — Minä ensin käärein sen vallan tykkänään puuroon ja palveliani pesi sen sittemmin petroleumilla.
KLAARA. Petroleumilla?! — Voi Moppe-raukkaani! — Te — te — — hävityksen kauhistus!
SIRKKUNEN. Mutta — —
STOOL (pitäen nenä-liinaa nenänsä edessä). Totta vie — — täällä haisee jo petroleumilta — phhrrr!
SIRKKUNEN. No, mutta kuulkaahan toki — — —!
KLAARA. Ei sanaakaan! — Te olette ihmisseuran hirvein kauhistus!