SIRKKUNEN. Jumalan kiitos, paasinpa helposti vanhuksista! Nyt on enää tuo nuori — — (kääntyy, huomaa Ainin). Oi, surma! — Hän ei suinkaan sääli! — Sauve, qui peut!
(Aikoo mennä).
AINI (siv.). Kuinka? Hän lähtee? — (Ääneen) Herra Sirkkunen!
SIRKKUNEN (kääntyy).
AINI. Minne ai'otte?
SIRKKUNEN. Onhan kaikki muutkin jo menneet tiehensä.
AINI. Niin — kaikki — mutt'en minä; olenhan minä vielä täällä.
SIRKKUNEN. Kyllähän minä sen huomaan — — —
(Aikoo mennä).
AINI. Kuinka? Mutta jääkäähän toki, herra Sirkkunen.