AINI. Sitä parempi! — No, nyt te sanotte vielä, miksi olette tänne tullut?
SIRKKUNEN. Ja niin minäkö?
AINI. Minua kosimaan — eikö niin?
SIRKKUNEN. Niin — oikein — — minä luulen, että setäni sentähden lähetti mun tänne.
AINI. Suokaa mun siis huomauttaa teitä, te olette kulkenut kokonaan väärää tietä.
SIRKKUNEN. Mahdotonta! — — Enkö minä olisikkaan Haapaniemessä? Totta kai?
AINI. Minä tarkoitan: Te olette kulkenut vallan väärää tietä, vaarin ja ison-äidin sydämeen päästäksenne — —
SIRKKUNEN. Enhän minä sinne pyrkinytkään.
AINI. Kun aikoo nuorta tyttöä kosia, pitää aina pyrkiä hyviin kirjoihin sen sukulaisilla.
SIRKKUNEN (iloisesti). He eivät siis pidä minusta?