SIRKKUNEN (suutelee vielä kersan Ainin kättä). Ja paremmin harjaantuakseni!
AINI (siv.). Hän edistyy merkillisesti! — (Ääneen). Jo välttää, jo välttää. — — Levähtäkää nyt — jälestäpäin harjoittelemme mitä vielä puuttuu. Kun teillä vain on hyvä tahto, niin — — — olettehan te vielä vallan nuori. Te voitte varsin hyvin parantaa kaikki vajavaisuudet. Mutta hyvin tarkkaan teidän pitää kuunnella, mitä vanhemmat, kokeneet ihmiset sanovat. — Kuuletteko? Teidän pitää saattaa opettajattarellenne kunniaa, että hän voipi olla teistä ylpeä — — hyvin ylpeä.
SIRKKUNEN (siv.). Oi, niin suloinen tyttö! Onneni käkö kultarinta! —
Oi, hän on lumoova! Hän on minutkin lumonnut, ett'en pääse paikaltani:
Minä jään tänne, — se on päätetty.
(Ulkoa kuuluu laukaus ja sen jälkeen suuri melu).
AINI (oli mennyt ikkunan luo, tulee lakaisin). Mitä se?
Viides kohtaus.
Entiset. Klaara (oikealta. Sitte) Jaakko.
KLAARA. Mikä melu täällä? — Onko sota julistettu? — Varmaankin herra
Sirkkusta vastaan.
SIRKKUNEN. Pyydän nöyrimmästi — —
AINI (pikaisesti). Ei, mummo — hän on täällä, ja onkin tullut suoraa tietä — — —