JAAKKO. Se lemmon nieltävä vakuutti vain herransa antaneen hänelle yleisen metsästys-luvan.
SIRKKUNEN (siv.). Hän itkee! — Ää, tuo roisto!
KLAARA (lohduttaen Ainia). Mun hyvä lapsiparkani!
SIRKKUNEN (läheten Ainia; aivan hellästi). Neitini, uskokaa, se surettaa minua enemmän, kuin te — — —
AINI (nauraa kyynel silmässä). Enhän minä olekkaan teille vihoissani — — en ollenkaan teille.
SIRKKUNEN. Ja sen konnamaisen kurjan, joka saattoi nämät kyyneleet vuotamaan, sen pitää — olkaa varma siitä — heti paikalla tästä talosta!
(Menee reippaasti).
KLAARA (katsoen hänen jälkeensä). Ja vieköön herransa muassaan!
JAAKKO. Kun hän jo on puhdistanut talon eläimistä, niin tulee varmaankin nyt meidän vuoromne. — Ei täällä nykyään saata olla varma hengestänsäkään!
Kuudes kohtaus.