KLAARA. Sepä vasta oikein oiva mies, tuo Keikkanen!
STOOL. Oiva — perin pohjin oiva mies!
KLAARA. Kaikki on hänelle mieluista meidän talossa.
STOOL. Hän tykkänään pilaa meidät kiitoksilla!
AINI (siv.). Ja hän — hän elää ainoastaan minulle — rakastaa mua niin tulisesti!
STOOL. Mikäs sinua vaivaa lapseni?
KLAARA. Kuuletkos?
AINI. Ei — eihän minua vaivaa mikään — Te puhuitte, luulen ma, tuosta toisesta — — —
KLAARA. Se on vallan siisti ja sivistynyt nuori mies, joka juuri sinulle sopisi puolisoksi — — —
SIRKKUNEN (astuu sisään).