SIRKKUNEN. Minulle on nyt aivan selvä — toden totta — — ei mitään — muuta, kuin että sain oivat rukkaset. — — Vaan ihmiset täällä ovat juuri semmoisia, kuin? — — —
KEIKKANEN. Siis nuo molemmat vanhuksetkin — —?
SIRKKUNEN. Juuri semmoiset, kuin silloin sanoitte.
KEIKKANEN. Pari narrin-kuvaa? Hahaha!
JAAKKO. Oo!
SIRKKUNEN. Hahaha!
KEIKKANEN. Entäs se nuori?
SIRKKUNEN. Ainiko? — Juuri — — miksikäs häntä nimitittekään? — —
KEIKKANEN (nauraen). Haapaniemen hanhenpoikanenhan se oli.
SIRKKUNEN (kovaa). Niin oikein — Haapaniemen hanhenpoika! Hahaha!