SIRKKUNEN. Hyvä herra Keikkanen, huomaatteko ääretöntä jalomielisyyttä!
KEIKKANEN. Haa!
AINI. Taivaassa vihdoin avioliitto solmitaan — ja voidaanhan ystävinä elää, vaikk'ei naimisissa ollakkaan. — Eikö niin, herra Keikkanen? Ja minun häissäni me tanssimme taas polkkaa yhdessä. Suostuttehan siihen, herra Keikkanen? — Ja ruokapöydässä te juotte "Haapaniemen Hanhenpojan" maljan.
KEIKKANEN (sivulle). Kuinka? — Hän tiesi siis?
STOOL. Min'en ymmärrä — — —
KEIKKANEN (pikaisesti). Yksi asia minua toki vielä lohduttaa — — —.
Onhan teidän toisella tyttärellänne tytär, neiti Amalia —
KLAARA (hämmästyen). Neitikö?
STOOL. Minä olin juuri nykyään hänen viidennen lapsensa kummina.
KEIKKANEN. Haa! (Katsahtaa Ainiin). Minä olen siis petetty!
AINI. Niin — nyt ei ole Haapaniemessä yhtään hanhenpoikaa saatavissa.