AINI. Vaarin käytöksessä on hyvin paljon tuommoista — — melkein peloittavaa jsloutta —
STOOL (rehennellen). Niin, niin! Soturin ryhti, soturin ryhti — hehehe — ai!
AINI. Ja mummokin on vielä varsin — muhkea ja — — sievä — — —
KLAARA (kainostellen). No no — lapseni!
AINI. Niin — ja minä myöskin: Et sinä yksin ole sievä — ei sinun sitä vaivaa pidä nähdä.
KLAARA. Se vaiva lieneekin turha, lapseni.
AINI. Mummokulta — ei pidä suuttua Sirkkuseen. Meidän pitää häntä vain kärsiä, antaa hälle anteeksi. Ja vaikka hän nyt onkin vähän — — noin — — niin, kun hän vain tulee minun miehekseni, minä hänet kohta kyllä kohteliaaksi saan. Se on siis päätetty? — Hän on tervetullut — eikö niin, mummokulta?
KLAARA. Enhän muuta saata, kuin sinun mieltäsi noutaa.
AINI (syleillen häntä). Voi, sinä kaikkien mummojen esi-kuva! Minä koen myöskin aina noutaa sinun mieltäsi! — Ja nyt vain eineelle!
(Soittaa).