"Katsokaas, on parasta, että Tommy sen tekee", sanoi Bill, "jo siitäkin syystä, että jos kepposemme keksitään pääsee poika koko jutusta paljaalla selkäsaunalla. Kuka luukut hänen jälkeensä on sulkenut, siitä emme tietystikään tiedä tuon taivaallista. Me kaipaamme vaan Tommyä ja löydämme vihdoin hänen kirjeensä."
Kokki nosti toisen jalkansa polvelleen ja nyökkäsi myöntävästi. Mutta samassa näytti hän huomanneen jotakin, irvisti ja osotti sormellaan kojua, josta Tommyn kasvot vaaleina ja kauhistuneina tirkistelivät miehiä.
"Halloo!" sanoi Bill. "Oletko kuullut puheemme?"
"Kuulin, että puhuitte vanhan Nedin tappamisesta", vastasi poika varovasti.
"Hän on kuullut kaikki", sanoi kokki päättävästi. "Tiedätkö minne valehtelevat pikkupojat joutuvat?"
"Ennen sinnekin menen kuin lastiruumaan", sanoi Tommy. "Minä en sinne mene. — Kerron laivurille kaikki."
"Sen jätät tekemättä", sanoi Bill lujasti. "Kas niin, ulos kojusta ja kiireesti, ellet apua tahdo!"
Ulvahtaen vetäytyi poika peitteensä sisään ja iski suonenvedontapaisesti sormensa kojun laitoihin. Siitä ei kuitenkaan ollut apua; jalkojaan sätkyttelevä poika nostettiin lattialle ja pantiin istumaan pöydän ääreen.
"Mustetta, kynä ja paperia, Ned", komensi Bill.
Ukko toi pyydettyä ja kun Bill ensin oli paitansa hihalla pyyhkinyt voipalasen paperilta, asetti hän kirjotusvehkeet uhrin eteen.