"Antakaa pojan olla rauhassa", sanoi kokki, lihava hyvänluontoisen näkönen mies. "Kas niin, tule tänne, poikaseni. Eivät he niin pahaa tarkoita, miltä näyttää."
Iloisena päästyään kiusaajistaan, riensi Ralph kokin luokse, mutta puri hammasta häpeästä, kun tämä kunnon mies otti hänet polviensa väliin ja kuivasi hänen silmänsä johonkin, jota hän kutsui nenäliinaksi.
"Teistä kyllä tulee hyvää", sanoi hän ystävällisesti. "Teistä kyllä tulee yhtä hyvä merirosvo, kuin mekin olemme, jahka vaan valmiiksi tulette."
"Niin, odottakaa vaan ensimäistä yhteentörmäystä", nyyhkytti poika.
"Ellei silloin eräs henkilö saa kuulaa selkäänsä, on se minun vikani."
Molemmat matruusit katsahtivat toisiinsa.
"Vai se se kova olikin, jonka tunsin", sanoi Dobbs. "Ja minä kun luulin sitä tuppipuukoksi."
Enempää kursailematta, tarttui hän poikaa kaulukseen ja kaivoi hänen taskustaan pienen, halvan revolverin. "Katsoppas tätä, Jem!"
"Kyllä, jahka ensin otat sormesi liipasimesta", sanoi Jem vähän happamen imelästi.
"Minä heitän sen yli syrjän", sanoi Dobbs.
"Älä hulluttele, Bill", huudahti Smithers ja pisti aseen taskuunsa. "Joku lasi olutta sillä aina heltiää. Pois tieltä, Bill, merirosvojen kuningas haluaa kannelle."