"Tule alas", kirkui miss Williams. "Tule alas ja ole mies!"
"Hänen kanssaan ei maksa vaivaa tuhlata kallista aikaa", sanoi miss Evans, vielä kerran vedottuaan mastossa istuvan laivurin miesmäisyyteen. "Hän pääsi karkuun. Kastetaan harjat uudestaan."
Äsken vielä pakahtuakseen nauranut perämies kävi yht'äkkiä totiseksi kuin patsas. Harjat kastettiin juhlallisen hiljaisuuden vallitessa ja miss Evans astui rohkeasti perämiehen eteen.
"No, no, tytöt", sanoi tämä, puoleksi rukoilevasti. "Älkää hassutelko enempää."
"Mitä me emme tekisi?" kysyi herkkä miss Evans ja nosti harjaansa.
"Tiedätte kyllä mitä tarkoitan", vastasi perämies kiireesti. "Minä en voi tehdä mitään."
"No sitten me autamme teitä", sanoi miss Evans. "Antakaa laivan kääntyä ympäri."
"Te tottelette määräystä, Jack", kuului laivurin ääni ylhäältä.
"Teille se kylläkin on mahdollista, kun siellä istutte, levossa ja rauhassa", vastasi perämies harmistuneena. "Mutta minä en aijo antaa tervata itseäni teidän tähtenne. Tulkaa alas ja ottakaa peräsin laivallanne."
"Tehkää velvollisuutenne Jack", huusi laivuri, pyyhkien nenäliinalla kasvojaan. "Eivät ne teihin uskalla koskea."