"Katsos, Jem", jatkoi rouva Gannett, "se ei olisi kuitenkaan puhunut totta. Ja jos se olisi päässyt valehtelemaan, olisi se saanut aikaan kaikenlaisia ikävyyksiä."
"Se ei osannut valehdella", karjasi koneenkäyttäjä, juosten raivoisana edestakaisin huoneessa. "Paha omatuntosi saattoi sinut pelkäämään. Miten uskalsit sinä myydä minun papukaijani?"
"Sentähden, ettei se rakastanut totuutta, Jem", vastasi rouva hiukan vaaleana.
"Ainakin enemmän kuin sinä", ärjyi koneenkäyttäjä pysähtyen vaimonsa eteen. "Halpamainen olento!"
Rouva Gannett kaivoi nenäliinan taskustaan ja peitti silmänsä.
"Minä — minä möin sen sinun tähtesi Jem", änkytti hän. "Se valehteli niin kauheasti sinusta, enkä minä voinut kuunnella sellaisia."
"Minusta?" ihmetteli Gannett, vaipuen tuolille ja tirkistellen kummastuneena vaimoaan. "Valhetteli minusta? Tyhmyyksiä! Miten se olisi voinut olla mahdollista?"
"Yhtä suuri mahdollisuushan sillä oli puhua sinusta, kuin minustakin", sanoi rouva Gannett. "Se oli taitavampi noitumaan, kuin luulitkaan. Oo! Miten kauheita asioita se sinusta kertoi!"
"Luulet kai puhuvasi lapselle eli hullulle?" sanoi koneenkäyttäjä.
Rouva Gannett pudisti väsyneesti päätään.