»Bardon», kysyi hän, »mitä Woldemar sinulta tahtoi?»
»Kaksi rohkeaa miestä, jotka tarkoin tuntevat nämä ylämaan salot ja ovat taitavat nuuskimaan ihmisten ja hevosten jälkiä.»
»Ja oletko hankkinut hänelle semmoiset miehet?»
»Jolleivät hankkimani kelpaa, niin älkää te, ruhtinaallinen armo, enää koskaan uskoko sanojani», vastasi vakoojien päällikkö. »Toinen niistä on kotoisin Hexhamshirestä; hän on tottunut vainoamaan Tyne- ja Teviot-laaksojen varkaita, niinkuin verikoira seuraa vioitetun metsäsarvaan jälkiä. Toinen on Yorkshiren miehiä ja on monta monituista kertaa helisyttänyt jousenjännettään Sherwoodin iloisilla saloilla. Hän tuntee jok'ikisen metsähirven ja rotkon, viidakon ja tammiston tämän kaupungin ja Richmondin välillä.»
»Hyvä on», sanoi prinssi. — »Lähtikö Woldemar jo matkaan heidän kanssaan?»
»Lähtee tuossa paikassa», vastasi Bardon.
»Ketä muita on lisäksi hänen mukanaan?» kysyi Juhana huolettomasti.
»Broad Thoresby on hänen kanssaan, ja Wetherell, joka on armottomuudestaan saanut liikanimen Tapani Rautasydän, sekä kolme ylämaan sotamiestä, jotka ennen kuuluivat Rolf Middletonin joukkoon —heitä sanotaan Spyinghowin peitsimiehiksi.»
»Hyvä on», virkkoi prinssi Juhana. Sitten hän vähän ajan perästä vielä lisäsi: »Bardon, minulle on hyvin tärkeää, että sinä tarkasti pidät silmällä Mauri de Bracya — kuitenkin niin, ettei hän sitä huomaa. — Ja tuo minulle aika ajoin tietoa, mitä hän milloinkin tekee — kenenkä kanssa hän puhelee ja mitä aikeita hänellä on. Älä laiminlyö tätä, —rangaistuksen uhalla.»
Hugh Bardon kumarsi ja lähti.