"Niitä on onnettomia ihmisiä, sir", huomautti Mannering häneen kääntyen, "joiden sumeat silmät eivät ylety tähtitarhain korkeuksiin, kyetäkseen niistä tarkkailemaan taivaan ammoisia päätöksiä. Sellaisilta ennakkoluuloinen halveksiminen helpostikin sulkee sydämen kaikkia todisteluja vastaan. Pelkäänpä, että te saatattekin kuulua samoihin."
"Aivan", vastasi Sampson; "arvelen kuten Sir Isaac Newton, ritari ja hänen majesteettinsa rahapajan äskeinen johtaja, että tähdistä lukemisen niin sanottu tiede on kerrassaan tyhjä, arvoton ja merkityksetön." Ja tämän ytimekkään lausunnon jälkeen loksahtivat leuat jälleen kiinni.
"Todellakin", jatkoi matkamies, "minua surettaa nähdä noin oppineen ja vakavan miehen joutuneen moiseen kummalliseen sokeuteen ja harhaannukseen. Kelpaako mielestänne Isaac Newtonin lyhyt, nykyaikainen ja rohkenenpa sanoa rahvaanomainen nimi vastapainoksi sellaisille vakaville ja kaikuville kuuluisuuksille kuin ovat Dariot, Bonatus, Ptolemaios, Haly, Eztler, Dieterick, Naibob, Harfurt, Zael, Taustettor, Agrippa, Duretus, Maginus, Origenes ja Argol? Eivätkö kristityt ja pakanat, juutalaiset ja jalosukuiset, runoilijat ja viisaustieteilijät yhdy tunnustamaan tähtien vaikutusta?"
"Communis error — se on yleinen erehdys", vastasi järkähtämätön mestari Sampson.
"Eipä olekaan", väitti nuori englantilainen; "se on yleinen ja hyvin perusteltu vakaumus".
"Se on petkuttajien, puoskarien ja kelmien tulolähde", sanoi Sampson.
"Abusus non tollit usum. Väärinkäyttö ei minkään laillista käyttöä vääjää."
Tämän keskustelemuksen aikana oli Ellangowan hieman samassa asemassa kuin oman lentoonlähtönsä pulaannuttama kurppa. Hän käännähteli vuorotellen toisesta väittäjästä toiseen ja alkoi uskoa Manneringin olevan puolittain tosissaan, koskapa hän niin vakavasti taivutteli vastustajaansa ja kiistassaan suurta oppia osotti. Meg taasen tuijotteli hämmästelevin katsein tähtientietäjään, omaansa salamyhkäisemmän solkkauksen voittamana.
Mannering käytti saamaansa etua ja kertasi kaikki sitkeän muistin varaamat vankat tiedesanat, jollaisiin oli aikaisessa nuoruudessaan tutustunut, kuten kertomuksemme jatko osottaa.
Taivaanmerkit ja tähdet kuusikymmen-, yhdeksänkymmen-, kolmikko-, yhdys- tai vastakkaisasennoissa keskenään; taivaan kuviot kärkinensä, tuntinensa ja minuutteinensa; almuten, almochoden, anahibazon, catahibazon — mahtavina kajahtelivat epälukuiset nimitykset luimistelemattoman koulumestarin korviin, mutta tämän uppiniskainen epäusko kesti niinkin armottoman myrskyn tuiverruksen.