Minun tulee mainita, että isäni on hyvin leppeä ja hellä. Kokemani säikähdys on riittävänä selityksenä hermostoni häiriölle. Toivon Brownin päässeen pakenemaan Englantiin taikka kenties Irlantiin tai Man-saarelle. Siinä tapauksessa hän saisi turvassa odotella Hazlewoodin haavottumisen seurauksia, sillä noiden maiden lainkäyttö-välit Skotlannin kanssa eivät, Jumalan kiitos, ole kovinkaan likeiset. Tällähaavaa olisivat seuraukset hänen kiinnijoutumisestaan hirveitä. Yritän vahvistaa mieltäni todistelemalla itselleni sellaista vauriota mahdottomaksi.
Oi, kuinka väleen ovatkaan surut ja pelkäilyt, todelliset ja ankarat, seuranneet sitä tasaista ja rauhallista olotilaa, johon vielä äsken pyrin ikävystymään! Mutta en sinua enää pitemmälti tahdo valituksillani rasittaa. Hyvästi, rakkahin Matilda!
Julia Mannering."
32 luku.
MR. GLOSSIN KUNNOSTAUTUU.
Innokkaimpia tavottelemaan sitä henkilöä, joka oli väijynyt ja haavottanut nuorta Charles Hazlewoodia, oli squire Gilbert Glossin, entinen käräjäkirjuri, nykyään Ellangowanin lairdi ja hänen arvoisuutensa rauhantuomari. Hänen siinä osottamansa uutteruuden vaikuttimet olivat moninaiset; mutta oletamme lukijaimme jo sen verran tuntevan tätä herrasmiestä, etteivät katso hänen olleen siinä puuhassaan syypää mihinkään aatosperäisen oikeuden kiihkoilevaan tai hillittömään rakkauteen.
Totuus on se, että tämä kunnioitettava kansalainen huomasi olonsa vähemmän mukavaksi kuin oli odottanut, juoniteltuansa itselleen hyväntekijänsä maaomaisuuden. Menestyneen keinottelun itseonnitteluja eivät aina olleet hänen ajatuksensa kotona, missä kovin paljon esiintyi entisaikoja muistuttelevaa. Ja ulos päin tarkastellessaan ei hän voinut olla tajuamatta, että hän pysyi suljettuna piirikunnan säätyhenkilöiden seurasta, joiden tasalle oli mielestään kohottautunut.
Häntä ei hyväksytty heidän klubeihinsa, ja julkisissa kokouksissa, joista häntä ei voitu kokonaan pitää erossa, huomasi hän olevansa syrjitty sekä saavansa kylmäkiskoisia ja halveksivia silmäyksiä. Tätä vastenmielisyyttä pitivät yllä sekä periaate että ennakkoluuloisuus, sillä seudun herrasmiehet vihasivat häntä niiden keinojen takia, joilla hän oli asemansa anastanut, samalla kun halveksivat hänen alhaista sukuperäänsä. Alemmissa kansankerroksissa oli hän vieläkin kehnommassa maineessa. Ne eivät tahtoneet hänelle myöntää paikallista Ellangowanin lisänimeä eivätkä tavanmukaista mr.-puhuttelusanaa. Sillä taholla hän oli pelkkä Glossin, ja niin uskomattomasti kiinnitti hänen turhamaisuuttaan tämä mitätön seikka, että hänen tiedettiin antaneen puolikruunusen kerjäläiselle, syystä että tämä oli pennyä pyydellessään kolmasti puhutellut häntä Ellangowaniksi.
Kipeästi hän siis tunsi yleisen kunnioituksen puutteen, etenkin verratessaan omaa asemaansa ja vastaanottoansa seurapiireissä mr. Mac-Morlanille suotuun kohteluun. Tämä oli maallisessa suhteessa paljoa alempana, mutta häntä rakasti ja kunnioitti sekä rikas että köyhä, ja hitaasti mutta varmasti oli hän laskemassa perustusta kohtuulliselle varallisuudelle, saaden osakseen hyvänsuopaisuutta ja arvonantoa kaikkien taholta, jotka hänet tunsivat.
Sisäisesti kirveli Glossinin mieltä kohtelu, jota hänen olisi tehnyt mieli sanoa seudun väestön ennakkoluuloisuudeksi ja joutavoimiseksi, mutta hän oli liian viisas välittääkseen julkisesti. Hän oivalsi kohoamisensa siksi verekseksi, ettei se aivan pian unohtuisi, ja nousunsa välikappaleet siksi ilkeiksi, ettei niitä hevillä annettaisi anteeksi. Mutta aika, ajatteli hän, vähentää ihmetystä ja lieventää vihattua käyttäytymistä.