Matkaajat seurasivat viehättävää polkua ylös kunnaille, joilta pieni puro soristen juoksi alas järveen. Waverley vieläkin jatkoi kyselyjään luolan isännästä.
"Asuuko hän aina luolassaan?"
"No ei. Yksikään sielu ei tiedä sanoa, missä hän jolloinkulloin on tavattavissa; ei ole koko maassa ainoatakaan hänelle tuntematonta soppea, onkaloa tahi metsän kätköä."
"Ja suojaavatko häntä muutkin kuin sinun herrasi?"
"Minun herrani? Minun herrani on taivaassa", vastasi Evan korskasti, vaan palasi heti jälleen kohteliaaseen sävyynsä; "mutta tarkotatte päällikköäni. Vaan ei hän suojele Donald Bean Leania eikä hänen kaltaisiaan; hän suo Donaldille vain puun ja veden."
"Ei suurikaan lahja, nähteni, Evan, kun kumpaistakin lienee kyllälti."
"Tarkotan maan ja järven; ja luulenpa, että Donald olisi pinteessä, jos laird ottaisi miesjoukon keralla hänet katsellakseen tuolla Kailychatin metsässä, ja jos veneemme kymmenlukuisina saapuisivat järveä myöten Uaimh an Ri'hin, minun tahi jonkun muun riuskan miehen johtamana."
"Mutta jos alamaasta tulisi voimakas joukko häntä vastaan, niin eikö päällikkösi kävisi puolustamaan?"
"Ei, päällikkö ei soisi ainoatakaan piilukon kipinää hänen puolestaan — jos nuo tulisivat lain kanssa."
"Ja mitä tekisikään Donald?"