Jo hetken oon nyt heilunut mä, kirves käissäni, ja hongan oisin kaatanut, vaan vaipui voimani.
Ol' ennen mulla kuntoa, en silloin uupunut, vaan vehkaleivän syötyä on ruumis riutunut.
Jos kurja muunne muuttaisin jo tästä seudusta, niin leivän ehkä löytäisin ja palkan vaivasta.
Vaan vaikka siellä saisinkin ma ruuan runsahan, niin vaikea on kuitenkin mun mennä matkahan.
Sill' oisko seudut, maisemat niin siellä herttaiset? Ja oisko kummut, kukkulat kuin meillä metsäiset?
Ja tuoksuisiko tuomikko niin siellä laaksossa? Ja laulu kullan soisiko noin mulle lehdossa?
Kuin lehti kuiva lentävi, min tuuli tempasi, niin raukka hänkin eksyvi, ken maansa hylkäsi.
Vaan ehkä Herra kuulevi jo köyhän kansansa, ja syksyn tullen siunaavi sen vielä vuoronsa.
J. L. Runeberg — Eero Salmelainen.
Lintuselle.