Mieli ois kuin päivänpaiste, aatos huolta vailla Korkealle liiteleisi ilman kotkan lailla.
Soitellen ma kulkisin ja laulain päivätöillä, Kullan kuva mielessäni nukahtaisin öillä.
Metsät tieltä siirtyis pois ja rymähtäisi kuusi, Tuolla kankaan kainalossa pirtti nousis uusi.
Sinne kullan saattaisin ma kurkihirren alle, Liedestä kun ensi sauhu nousis taivahalle.
Ja kun sieltä oman kullan kirkkohon ma veisin, Kadehtien lintusetkin meitä katseleisi.
Nurmen heinä helkkyisi ja kukat kumartaisi, Kumartaisi kukkaset ja tuomet tuoksuaisi.
Oi, jos oisi, niinkuin muilla, mulla oma kulta, Vilisten kuin virran juoksu luistais aika multa.
ARVI JÄNNES.
(Genetz.)
Syntyi Impilahdella 1/7 1848, tuli ylioppilaaksi 1866, filosofian kandidaatiksi 1871, lisensiaatiksi 1877, Suomen kielen lehtoriksi Hämeenlinnan normaalilyseoon samana vuonna, Suomen kielen ja kirjallisuuden professoriksi 1891. Jännes on kääntänyt Runebergin Hirvenhiihtäjät ja julkaisi 1889 runokokoelman Muistoja ja toiveita, ystäville jouluksi.